Olin viettämässä lomaani serkun tykönä ja ajelimme aina iltaisin Tyyne-teädin huvilalle. Kerran mukana oli tädin ystävä. En muista kunnolla häntä, mutta tädillä oli kova halu kertoa kaikesta mitä huvilan sisällä oli. Täti oli muutenkin erilainen kuin äitini. Iltaisin istuimme kirkonkylän talon olohuoneessa ja täti kertoi mitä kaikkea voisi vielä hankkia. Täti oli kukkakauppias ja teki haudoille seppeleitä.
Kun tulimme Arjan kanssa rannalta, täti oli keittänyt kavia ja nautti sitä vieraansa kanssa.
- Mistä tuo kaunis vanha sivustavedettävä sänky on? kysyi vieras.
- Olen ostanut sen huutokaupasta. On minulla toinenkin, mutta se on veljen vaimolla käytössä. Enpä ole viitsinyt sitä pyytää takaisin. selitti Tyyne-täti.
Huomasin, että kysymyksessä oli sänky, joka oli meillä isän ja äidin makuuhuoneessa. Se oli keltaiseksi maalattu, sivusta vedettävä kolso puusänky. Isä sanoi sitä ituloovaksi. Sängyn saattoi levittää niin, että siinä mahtui nukkumaan kaksi ihmistä. Siskon kanssa nukuimme siinä usien. Sänky toimi päivisin istuimena. Sen päällä oli puinen kansi. Seinää vasten oleva selusta oli muotoiltu kaarevaksi. Se oli aivan kuin levällään olevat linnun siivet ja keskellä oli koristeeksi veistetty aisakellon näköinen puupallo. Pallon saattoi ottaa irti, aivan kuin se olisi tarkoitettu lasten leikkikaluksi. Siinä oli paljon kuhmuja. Se oli ollut aiemmin sininen, punainen ja vihreä.
Kesäloman jälkeen katselin sänkyä kotona ja kysyin äidiltä:
- Onko tuo Tyyne-tädin sänky?
- Miten niin? äiti sanoi.
- Tyyne-täti sanoi, että se on sinulla lainassa, etkä ole palauttanut sitä, vastasin.
- Vai niin, äiti sano ja meni pihalle.
Seuraavana päivänä ovelle ajoi pakettiauto. Isä ja autokuski kantoivat sänkyä lavalle.
- Nyt se lähtee, tokaisi äiti.
- Joutaapa tuo, tuumasi isä.
Sen jälkeen en ole kuullut ituloovasta mitään. Luultavasti Tyyne-täti otti sen vastaan.
ihan kuin olisin ollut paikalla- siitas sai :)
VastaaPoistaVarmasti tällaisia tarinoita riittää sukupolvelta toielle, aina.
Poista