Ruusu

Navetan alaköökissä oli muuripata, jossa äiti lämmitti vettä. Pata näytti isolta puurokattilalta. Köökissä oli ämpäreitä ja päniköitä, joilla kuljetettiin maito laiturille. Lattiassa oli reikä, josta vesi valui pois. Reikä oli pelottava ja luulin, että siellä asuu näkki.

Joskus äiti pelotteli, että näkki voi viedä. Pihalla oli kaivo, jonne ei saanut katsoa. Katsoin kuitenkin. Pohjalla oli mustaa ja pudottelin kiviä sinne. ja suurista kivistä kuulu iso molskahdus. Kaivon päällä oli pyöreään pölliin kiinnitetty veivi, johon oli laitettu pitkä kettinki ja sen  päässä oli ämpäri. Kun ämpärin pudotti kaivoon, veivi pyöri kuin hyrrä ja kohta ämpäri lompsahti kaivoon ja upposi sinne. Yritin monesti vääntää veivillä ämpäriä takaisin ylös, mutta sitten äiti olikin jo paikalla varoittelemassa.

Navetassa oli neljä lehmää Omena, Mansikki,  Mutsikki ja Kukka. Karsinassa oli Mansikin vasikka, jolla ei ollut vielä nimeä. Äiti oli luvannut minulle, että saisin antaa sille nimen. Aina kun menin navettaan, kiiruhdin vasikan luo ja se imi sormiani. Lopulta päätin antaa sille nimen Ruusu. Se oli ruskea, jossa oli valkoisia laikkuja.  Ajattelin, että ehkä se haluaisi olla ennemmin vaaleanpunainen ja tuoksua hyvälle.

Isä tuli hevosen kanssa metsästä pöllinajosta. Katsoin ikkunasta kun Hurra piehtaroi lumessa, kun isä oli ottanut länget ja kuolaimet pois. Aivan kuin se olisi pessyt itseään rankan päivän jälkeen. Ruusu oli kasvanut jo isoksi lehmäks ja ajattelien, että Hurra ja Ruusuhan voisivat mennä naimisiin.

Äiti istui kamarin ikkunan äärellä ja itki. Pihaan oli oli tullut iso auto, jossa oli lava.
- Miksi sinä äiti itket, kysyin. 
- Ruusu viedään Karjapohjolaan, vastasi äiti.

Ihmettelin, että mikä se Karjapohjola on. Oliko se joku paikka jossa lehmillä on mukava olla. Ei se voinut olla niin, koska äiti oli surullinen.
- Mikä se on, kysyin.  
-  Lehmiä menee sinne joskus, älä huolehdi, äiti vastasi.

Äiti istui kapealla penkillä ja nojasi kyynärpäällään ikkunalautaan. Verho oli vedetty syrjään. Minusta tuntui kummalliselta. Eihän äiti ole itkenyt koskaan.
Menin ulos katsomaan. Isä talutti Ruusua auton viereen ja alkoi työntää sitä  automiehen kanssa lavalle. Sieltä oli laskettu teline, jota pitkin Ruusu yritti kompuroida,  eikä se olisi millään halunnut mennä sinne. Menin isän viereen.
- Saanko silittää Ruusua? Äiti sanoi, että se menee Karjapohjolaan.

Isä antoi minun silitellä Ruusua ja katselin kun se vihdoin oli lavalla. Ajattelin olla urhea, enkä kertonut isälle, että äidillä oli jo nyt ikävä.
- Milloin Ruusu tulee takaisin, kysyin isältä.

Isä ei puhunut mitään. Katselin kun kuorma-auto kaarsi portista maantielle. Isä käveli tallille ruokkimaan Hurraa. Toivoin, ettei näkki veisi Ruusua ja se tulisi pian takaisin.