Parrakas kätilö

Supistukset alkoivat. Niitä tuli ainakin kymmenen minuutin välein. Lapsi oli mennyt jo kaksi viikkoa yli ajan ja näytti ettei tahdo tulla ollenkaan maailmaan. Mies oli töissä toisella paikkakunnalla, joten päätin ottaa taksin ja lähteä synnytyslaitokselle. Hän oli ollut edellisellä viikolla jo yrittämässä, mutta turhaan.

Makasin jalat haarallaan osaston sängyssä ja kätilö työnsi sormia sisääni.
    - Nyt on jo 12 senttiä auki. Vielä ei saa ponnistaa.

Kätilö painui takaisin osaston kahvihuoneeseen ja jätti minut siihen yksin kärvistelemään. Yhtäkkiä tuli tunne, että on pakko paskantaa. Soitin kelloa ja kätilö tuli tovin päästä katsomaan.

     - Mikä nyt on? Tässähän aivan laihtuu kun joutuu jatkuvasti ravaavaan täällä.
     - Minun pitää päästä vessaan, kakkaan tuli jo housuihin.
Kätilö auttoi minut vessan ja pesin myös itseni. Mielestäni en kyllä ollut vaivannut häntä juurikaan.  Samalla hän kertoi, että pääsisi eläkkeelle kahden viikon päästä. Hän oli pieni roteva nainen. Ohimoilta harmaantuneet tummat hiukset oli kammattu ylös nutturalle.  Leuassa kasvoi muutama partakarva ja ajattelin, että taitaa olla vanhapiika. Hän näytti aivan hautausmaan porttivahdilta, luuta vain puuttui.

Makasin taas sängyllä ja yritin olla kohtelias. Nainen tuntui olevan kärttyisä ja taisi olla turha odottaa mitään ylimääräistä empatiaa.
   - Minunkin tätini oli kätilö, sanoin.
   - Jaa vai niin, missä päin? Hän kiinnostui heti.
   - Asui Joensuussa, mutta on jo kuollut, vastasin.
   - Mikähän nimi mahtoi olla? uteli kätilö.
   - Toini Keinonkangas, vastasin.
Kätilön kiinnostus heräsi heti. Hän tuli lähemmäs ja kohotteli tyynyä ja kyseli kupuja.
    - No minähän tunnen hänet, kätilö sanoi. Olimme yhdessä Kätilöopistolla erikoistumassa.
    - Sepä mukava sattuma, sanoin.
    - Sillä naisella oli ranteet ja kaulat täynnä koruja ja kaikenlaita hömppää, muisteli kätilö.

Juttelimme vielä tovin ja kysyin puudutusta.
      - Ei täällä nyt ole epiduraalia, tuossa seinällä on ilokaasua, tokaisi  kätilö.

Tunsin, että kipu oli taas tulossa ja pyysin seinällä olevaa laitetta ja neuvoja sen käytössä.

    - En minä tuommoista ole ennen käyttänyt, ei niitä ollut, kätilö nurisi ja yritti irrottaa tötteröä seinältä.
Nousin istumaan ja riuhtaisin letkun päässä olevan naamarin käteeni. Nyt tiesin mistä kaasua tulee ja osasin käyttää sitä. Kätilö oli nyrpeän näköinen.

     - Älä nyt ime sitä liikaa. Hän poistui huoneesta.

Onneksi akka lähti ja sain olla yksin. Miten voi olla niin ikävä ja ilkeä ihminen. Ei viitsinyt keskittyä enää viimeisiin parkuviin naisiin saati lapsiin.

Tunnin kuluttua hoitajia parveili huoneessani. Maailmaan oli syntynyt iso pyöreäsilmäinen poika ja koko osastolla oli raikunut v karjahdukseni kun puskaisin pojan maailmaan.

Kätilö tuli viereeni ja onnitteli.

- Muuten se sinun tätisi vei minulta sulhasen, vieläkö Verner on elossa.
- On se.

Oli kauhuissani, kiusasikohan se minua tahallaan. Vauva katseli minua  isoilla pyöreillä silmillään ja tarrasi tissiin heti kiinni. Isäänsä tullut, tomera poika.