keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Päänsärkyä kellarihuoneessa


Sisko meikkasi itseään peilin ääressä.
    - Meen Eijan ja Helenan kanssa Mäntylammelle, sanoi sisko.
    - Ethän nää voi, ku ollaan tanssikiellossa, sanoin.

Edellisenä viikonloppuna jäimme kiinni tupakan polttamisesta ja tanssireissut oli toistaiseksi peruttu. 
       - Niin ollaanki, mutta aion mennä  siksi, ku Rami on siellä, sisko sanoi tiukasti.
       - Minä en kyllä uskalla, mitä nää meinaat?  ihmettelin.
Sisko otti äidin peruukin pöydän nurkalta ja näytti sitä minulle.
       - Paakko nää tuon päähäs, ookko nää ihan pölijä, nauroin.
       - No en tietenkää paa, ite oot pölijä. sisko töksäytti.
Sisko  laittoi peruukin, joka oli lähes hänen hiustensa värinen, sänkyyn tyynyn päälle. Sitten hän laittoi vaatteita peiton alle. Näytti aivan kuin siinä olisi nukkunut joku.
      - Kato nyt, oon nukkumassa. Sinä meet nyt yläkertaan kattomaan telekkaria ja sanot, että mulla on pää kipiä ja oon nukkumassa, komensi sisko.
          - En ala valehtelleen mittään, elä luule, intin.
          - No niin ala mennä siitä, tai kerron isälle, että poltit tupakkaa eilen.

Menin yläkertaan ja istuin sohvalle. Televisiosta tuli jotakin mukavaa, koska isä nauroi. Minun oli vaikea kesittyä mihinkään. Jännitin siskon puolesta, olinhan rikoskumppani.
          -  Mihin Riita jäi, äiti kysyi.
          - Sillä on vähä pää kipiä ja se meni nukkuun, vastasin.
          - No voi voi, minäpä käyn viemäsä Riitalle aspiriina.
          - Se nukkuu jo, minä voin kohta viiä, sanoin kauhuissani.
Äiti mieni lääkekaapille ja otti aspiriinipötkystä yhden ja valutti hanasta lasiin vettä. Kohta hän oli jo menossa alakertaan. Meidän huone oli erillään kellarikerroksessa ja sinne piti mennä ulkokautta. Lunta tuprutteli ja . yritin vielä käännyttää äitiä, mutta se ei auttanut.
      
Äiti astui huoneeseen sisään ja meni siskon luokse kyselemään vointia. Hän nosti peittoa ja näki peruukin tyynyllä. Olin aivan paniikissa, enkä uskaltanut puhua mitään.
         - Hyi Riittaa, sanoi äiti vihaisesti ja minä en voinut enää mitään.

2 kommenttia:

  1. ensimmainen lukemani blogissasi
    lyhyt ja ytimekas
    niin mukaansatempaava, etta luin tanne asti :)
    olisin lukenut 300s samaan vauhtiin, taydentanyt kaakaokuppiani ja nauttinut
    ehka tama viela jatkuu.?.
    pienena vinkkina.. luen mielellani pehmeakantista pokkaria :)

    VastaaPoista