Nenän tarina

Lähimetsässä oli iso kivi, jossa oli kolmen sormen paksuinen syvä reikä. Istuimme siskon kanssa kiven päällä ja tiputtelimme puolukoita koloon.  Sitten survoimme puutikulla marjat soseeksi, teimme mukamas huuppaa.  Lähellä olevan viljan kuivaamon takana oli jyväkasoja ja haimme niitä huupan sekaan. Maantie meni vieressä eikä kotiin ollut pitkä matka.
  - Mennään lillukoita poimimaan, niitä on tuossa tien vieressä, sisko sanoi.
  - Siellä voi olla käärmeitä, en minä uskalla.
  - Minä meen ainaki, sisko sanoi ja juoksi tien yli.

Menin kuitenkin perässä ja istahdin keskelle tietä. Pyörittelin soraa pajusta taittamallani oksalla ja ihmettelin miten sisko uskalsi mennä kivikkoon.  Meidän pihaan oli kerran tullut käärme, jonka isä tappoi kirveellä. Isä sanoi, että käärmeet viihtyvät lämpimillä kivillä ja varoitti menemästä kivikoille.
   - Varo! auto tulee, sisko huusi.
Vilkaisin taakseni ja näin kyllä auton lähestyvän. Aina se on komentelemassa ja luulee tietävänsä kaiken paremmin.  Näin kai minä nyt sen itsekin. Sisko juoksi luokseni ja riuhtaisi puseron hihasta.
  - Alahan tulla pentu, komensi sisko
Istuin paikallani  kuin tatti enkä uhastanikaan uskonut häntä.
  - Kyllä minä ite ossaan, elä revi siinä ja heitin siskoa kepillä.
Ehdin pois auton edestä, mutta siskon nenä vuosi verta ja hän juoksi itkien kotiin.

Istuin navetan nurkalla ja tiesin, että pirttiin ei ole nyt menemistä. Kohta isä tulikin pihalle  ja huomasi minut. Hänen kasvoillaan se ilme, josta tiesin, että nyt tulee tupen rapinat. Isällä oli pienet silmät ja terävä nenä. Vihaisena hän näytti kauhean rumalta ja minua pelotti.
   - Nyt sisälle ja heti, alahan kalappia, huusi isä.

Isä harppoi pitkin askelin luokseni. Hän ei ollut mikään isokokoinen mies, mutta silloin hän tuntui jättiläiseltä ja saappaat astelivat lujaa vauhtia minua kohti.  Jähmetyin paikoilleni. Istuin vain enkä tehnyt mitään. Isä otti  niskavilloista kiinni ja retuutti minut sisälle.
 - Perkeleen penikka mitä sinä oot teheny, huusi isä raivoissaan.
Sisko itki pirtin penkillä ja äiti päivitteli ja siunaili. Pyyheliina oli aivan veressä.
  -  Hyi sinua Leena, mitä olet tehnyt. Äiti valitti.
  - Nyt saat tyttö selkääs, huusi isä.
Hän otti tuppivyön esille ja veti housuni kinttuihin. Vyötä pidettiin uunin pankolla ja sillä uhkailtiin tuon tuostakin. Ajattelin, että nyt on tosi paikka ja remmi oli todellakin isän kädessä ja hän aikoi antaa minulle selkään.
   Vyön iskut eivät tuntuneet miltään kun itkin ja pelkäsin, että siskon nenä olisi lähtenyt kokonaan irti. Ajattelin, että varmaan olin ansainnut selkäsaunan.
   -  Nyt menet Anttilasta hakemaan heti laastaria ja mieti matkalla mitä olet tehnyt! komensi äiti.

Hädin tuskin sain vedettyä housut jalkaani kun olin jo matkalla naapuriin.  Naapurin täti oli pihalla ja kysyi.
- Mitä se Leena itkee?
- Onko teillä laastaria.
- No mitä nyt on sattunut, kysyi täti.
- Siskolta on lähtenyt nenä irti,  tuhersin itkua.
Kauhuissaan täti juoksi sisälle ja haki laastaria. Juoksin kotiin niin nopeasti kuin kintuista lähti.
Kun tulin kotiin huomasin, että siskon nenä ei ollutkaan irronnut, siinä oli vain pieni haava. Sisko istui tyytyväisen näköisenä pirtin pöydän ääressä ja mussutti pullaa ja keksiä. Äiti oli antanut kaakaotakin. Onnellisena menin sisko viereen ja annoin laastarit hänelle. Häpesin, että olin tahallani nakannut häntä kepillä, omaa siskoani. Äitikään ei ollut enää vihainen ja antoi minullekin pullaa ja keksejä. Isä oli mennyt jo pellolle.